Tutkitusti paras iskurepliikki

Luin päivällä Ilta-Sanomista jutun, jossa oli tutkittu mikä iskurepliikki on kaikkein toimivin. Toimivimmaksi iskurepliikiksi oli todettu ”Voinko saattaa sut kotiin, koska mut opetettiin seuraamaan unelmia?”

Ei muuten ole toimiva tämä mukamas tutkitusti paras iskurepliikki. Voin sanoa sen kyllä ihan tämän päiväisen kauppareisulla toteutetun emppiirisen tutkimuksen tuloksena.

Ihan ensimmäisenä testasin tätä repliikkiä heti kauppan sisäänkäynnin jälkeen vihannesosastolla, kun siellä oli sellainen ihan herttaisen näkönen, toki minua hiukan vanhempi naishenkilö. Heti repliikkini jälkeen hän aloitti ihan ihmeellisen huutamisen, ja ilmoitti että hän on köyhä eläkeläinen jonka seuraaminen ja ryöstäminen on ihan turhaa, niin ja taisi mainita jotain poliisien paikalle kutsumisetakin. Muuten, myytti että mummelit ovat jotekin herttasia tuli sitten kumottua tässä samassa yhteydessä. Eivä ne ole. Eli ensimmäinen ei ainakaan onnistunut oikeastaan sinne päinkään.

Seuraavana oli sitten vuorossa lihaosasto, jossa suurinpiirtein minun ikäinen oikeastaan aika vetävänkin näköinen nainen tutkiskeli jauhelihoja. Minä tietysti kokeilemaan sinne tätä maailman parasta repliikkiä. Nainen hymyilikin minulle ihan sillain kivan vienosti, mutta se siinä vieressä seisonut mies ei hymyillyt, vaan varsin karkein sanakääntein kyseli, että mitä v....a minä oiken meinaan. Kysymys ilmeisesti oli tarkoitettu retoriseksi, sillä missään vaiheessa sitä vuodatusta ei ollut taukoa, jossa olisin aikeeni voinut tarkentaa. Paikalta päätin siirtyä vähän syrjemmäkisi siinä vaiheessa, kun tämä kovin kiihkeästi asiaan suhtautuva mieshenkilä aikoi hirttää minut varsin herkästä ruuminosasta kaupan pihalla olevaan lipputankoon. Ei siis toinen kerta ollut paljoa ensimmäistä paremmin onnistunut, vaikka toki hymyn sainkin.

Minä ajattelin, että kyllä kolmas kerta toden sanoo ja että ehkä aikasempien yritysten epäonnistuminen johtui lähinnä siitä, että kohteet eivät olleet oikein aikaansa seuraavia, jos tämä repliikki siis toimisi paremmin vähän nuorempiin naisiin.

Maito-osastolla olikin semmonen oikein näpsäkän näköinen naisvartija. Hänelle minä tietysti tätä repliikkiä esittämään ja nyt ei tullut edes sitä hymyä, vaan ihan ihmeellinen tivaus, että mitä minä vartijaa kotiin seuraamaan. Ovatko vartijat tehneet minulle jotain mitä nyt halusin kostaa? Ja taas kyseessä taisi olla retoorisia kysymyksiä, kun ei minun oikeastaan annettu vastata. Kauppiaskin siihen saatiin paikalle samalla kun se jo vihannesosatolta tuttu aikaisempaa saapumiserää oleva naisihminen saapui paikalle sättimään minua. Tästähän minä en sitten selvinnyt eteenpäin ennenkuin se lihaosastolla jo kertaalleen minua uhkaillut mies oli jo mukana keskustelussa, eikä se keskustelu ollut missään vaiheessa minun kannalta kovin mukavaa kuultavaa.

Lopputulos siis on se, että tuo repliikki on ihan hanurista ja kauppiaan toiveesta minun täytyy etsiä itselleni uusi ruokakauppa. Niin ja Ilta-Sanomien journalistinen taso on vähintäänkin kyseenalainen.